Kapua 2016 - Osa 10: Gorak Shep

Kapua 2016 - Osa 10: Gorak Shep
Tunti pari eteenpäin, tujakka nousu ylös ja sitten kevyttä laskettelua Gorak Shepiin.
— Tommi

 

Noh, kevyttä laskettelua on kaikenlaista...

Reissu Gorak Shepiin sujui kuitenkin kohtalaisen hyvin. Joko vuoristolääkkeet on kalibroineet kropan sille korkeudelle mille pitääkin tai olen vaan löytänyt sen oman rytmini täältä pykälän alta 5000 metrin. Trekki ei ollut tänään sinänsä pitkä, mutta osalla porukasta sattui astetta haastavampi päivä - oli sitten kyse siitä päänsärystä mikä ei lähde pois tai muu asia mikä korkealla vaivaa. Varsinainen nousu oli aika kipakka ja kysyi porukalta taas pikkasen ekstraa, itkut itkettiin ja mäki noustiin.

Se varsinainen Gorak Shepin lasketteluosuus oli enemmänkin rytmikästä ylös-alas-ylös-alas -menoa aikamoisessa rakkamaastossa - milloin hypittiin kiveltä toiselle ja milloin noustiin huonoja polkuja ylös - kaikki sellaista, mikä aiheuttaa enemmän hengästymistä kuin pelkkä tasainen nousu. Aurinko myös porotti siniseltä taivaalta sen minkä kerkesi, joten ihan helpoimmasta päästä ei tämä älytön kivikasa ollut.

Marjo demonstroi trekkaustyyliä kaasutellessaan kohti Gorak Shepiä Khumbun jäätikön vierestä

Marjo demonstroi trekkaustyyliä kaasutellessaan kohti Gorak Shepiä Khumbun jäätikön vierestä

Kas, Kala Pattharhan se siinä! Niin pikkuruisena huikean Pumorin alla!

Kas, Kala Pattharhan se siinä! Niin pikkuruisena huikean Pumorin alla!

Menoa kuitenkin siivitti tieto, että tämä on se päivä. Viimeinen trekkipäivä missä mennään enää yhtään lähemmäs Everestiä ja tulevat päivät on laskettelua. En ajatellut tätä niinkään "hyvä kun on ohi" -henkisesti, vaan enemmän sellaisena saavutettuna maalina, josta ei vielä lähtiessä ollut mitään hajua. Tiesin jo tässä vaiheessa, että Kala Pattharin huiputus tuskin tuottaisi mitään ongelmia. Siinähän se Kala Patthar istua nökötti melkein vieressä - polut sen huipulle oli selvästi nähtävissä Gorak Shepiltä.

Kala Pattharin ja Gorak Shepin puoleenväliin laskeutui silloin tällöin helikoptereita, josta hyppäsi ulos ihmisiä patsastelemaan noin vartiksi ja sen jälkeen tuli lähtö takaisin Luklaan. Kyseessä oli hieman "rikkaammat" turistit, jotka jättävät trekin sikseen ja tulevat paikalle nappaamaan Everestistä pari kuvaa. Nopea altistuminen korkeuteen todennäköisesti pistäisi pollan sekaisin, joten visiitti on aika lyhyt.

Tavallaan ymmärrän porukkaa - jos ei kunto, aika tai halu riitä trekille niin onhan tuokin tapa nähdä maailman korkein vuori. En vaan tiedä mitä siitä saa irti ilman, että siihen assosioituu joku asiaan liittyvä kokemus. Everest ei vuorena kuitenkaan ole mitenkään erityisen kaunis (sanoisinpa jopa, että Everest Base Camp trekin huikein vuori on ylivoimaisesti Ama Dablam).

Rikkaat turistit matkalla Luklaan Nuptsen luoteisseinämää viistäen

Rikkaat turistit matkalla Luklaan Nuptsen luoteisseinämää viistäen

Gorak Shepin lodge - hyvä suomi!

Gorak Shepin lodge - hyvä suomi!

Sanotaanko näin, että ylimääräisten viisumikuvien jättäminen hotellille hieman kismitti. Jopa niin paljon, että tämä trekki on joskus tehtävä uusiksi ihan pelkästään kuvan jättämisen takia.

Sanotaanko näin, että ylimääräisten viisumikuvien jättäminen hotellille hieman kismitti. Jopa niin paljon, että tämä trekki on joskus tehtävä uusiksi ihan pelkästään kuvan jättämisen takia.