Unkarin Pusta

Unkarin Pusta
Gratulálok házasságkötésetek alkalmából!
Näkymä pustalle majoituksista käsin

Näkymä pustalle majoituksista käsin

Matkaan!

Budapestin pölyt jäi taakse ja alkoi ehkä matkan jännittävin osuus. Osittain siksi, että kaupunkilomat on aina kaupunkilomia - niihin pääsee helposti, ne ei tarvi kamalasti suunnittelua ja muutenkin meininki on aika naftisti tuttua; Hotelli, lähiympäristö, raflat, aamiainen, pyöriskelyä. Lyhyesti sanottuna, todennäköisesti mitään todella odottamatonta ei tapahdu.

Mutta Unkarin pusta taas! Mielikuvia ei ole yhtään kuten ei myöskään mitään ajatuksia siitä, että pustalle olisi missään vaiheessa muuten edes matkustanut. Kyse oli siis hienosta tilaisuudesta nähdä paikkoja joihin aika harva varmasti lopulta edes matkustaa.

Majapaikalle päästiin jo auringon oltua laskusuunnassa ja kämpällekin päästiin mikä oli valkorapattu kivimaja nätillä olkikatolla. Matkaan saatiin sitä odottamatonta jännää kun kämpästä napsahti heti pimeän tullen sulakkeet ja kun tuolla pustalla ei kamalasti tarvi valosaasteesta kärsiä niin oli todellakin säkkipimeää.

Ilta vietettiin majapaikan pienessä ravintolassa ja ihmeteltiin isompia ja pienempiä ötököitä joita lenteli ilmassa aika sakeasti. Paikallinen lentävä koppakuoriaisötökkä oli jännittävä, etenkin kun sellainen lentää päin naamaa. Safka oli unkarilaisen lihaista, mutta todella hyvää.

Aamu sarastaa

Auringon noustua olikin yllättävän paljon helpompi hahmottaa paikallista seutua. Oltiin keskellä maaseutua, muutaman puun katveessa joita ympäröi isot, tasaiset pellot. Lämpötila hiipi taas kohti sitä 30-astetta ja päästiin ihmettelemään hääjärjestelyjä, jotka olikin taktisesti valittu niin, että varsinaisella ulkojuhlapaikalla oli ihan hyvin varjoa riippumatta mistä suunnasta aurinko paistaa.

Ennen varsinaista tapahtumaa oli tiedossa kiertelyä pustalla - nähtiin paikallista vanhaa ja uutta maatilakulttuuria ja tuntui pitkälti siltä, että eipä täällä ole ihan kamalasti asiat muuttuneet vuosikymmenten aikana - omalla tavallaan ihan kiva niin. Pian päästiin myös ihmettelemään paikallista maatilamuseota missä pyöri kaikenlaista aasia ja sikaa ja koko alue käytiin läpi näppärästi hevosen vetämässä vaunussa.

Mieleen jäi varsinkin vanha ukko paimensauvansa ja -koiransa kanssa, joka kävi aina silloin tällöin pitämässä huolen, että pustalla pyörivä lehmälauma pysyi ruodussa. Tuotakin on varmaan harrastettu seudulla jokusen monta vuotta.

Tälläiset reissut jotenkin vahvistaa sitä fiilistä, että vaikka olisi menossa johonkin aika 'tavalliselle' reissulle mistä ei odota mitään kummempia yllätyksiä, on siihen kuitenkin hyvä varata jotain pikkasen omanlaistaan. Vaikka tämäkin reissu oli oikeastaan pidennetty viikonloppureissu, tuntui se lopulta paljon pidemmältä ja rikkaammalta koska nähtiin paikkoja mihin ehkä muuten ei tulisi lähdettyä. Eli rohkeasti vaan kartta käteen ja katselemaan mitä sieltä kaupunkiloman kaupunkikohteen ulkopuolelta löytyy!

Tervetuloa!

Tervetuloa!

Entäs ne häät?

Pikkasen ennen varsinaista tilaisuutta meillä oli vielä ilo tsekata hevosakrobaatteja (kuka tahansa joka seisoo laukassa olevan hevosen päällä on minun kirjoissani hevosakrobaatti), jotka vetelivät aika totutun oloiset kaikenlaisia kuvioita koniensa kanssa.

Unkarilaiset häät eroavat hieman suomalaisista. Hääparin on tärkeää rikkoa astioita jossain vaiheessa, sillä mitä useampaan palaan ne hajoavat sen enemmän onnea siitä seuraa. Tällä kertaa tosin hajottamisen suoritti joku pikkupoika joka selkeästi oli hämillään siitä, että astioita sai rikkoa eikä siitä rankaista.

Tanssia on vaikka kuinka paljon ja paikallinen bändi soittelikin ulkona ja satunnaiset häävieraat menivät vierelle lauleskelemaan. Häät oli hienosti järjestetty, tilaa oli niin sisällä kuin ulkona, lapsille oli järkätty kaikenlaista tekemistä ja paikassa pystyi liikkumaan vaivattomasti ja ihmetellä menoa.

Hääohjelma oli pitkälti aika samanhenkinen kuin suomessakin, puheineen ja eri ohjelmanumeroineen ja sitä ruokaa riitti niin paljon, että siinä vaiheessa kun varsinainen pääruoka tuli, olin jo auttamattomasti täynnä.

Unkarilaiset häät vaativat ihan eri luokan staminaa kuin suomalaiset, osittain jo senkin takia, että on niin kuuma. Toisekseen unkarilaiset häät kestävät ikuisuuden ja kakkua päästäänkin usein leikkaamaan noin yhden aikaan aamuyöllä, jolloin tapahtuma on noin puolivälissä. Totesin muistaakseni joskus kahden aikaan aamuyöllä, että en pysy enää hereillä ja pakko saada unta, johon enemmän tai vähemmän kaikissa tansseissa ollut viisivuotias tyttäreni totesi, että eikai täältä vielä tarvitse lähteä. Tuleva bilehile on löytynyt.