Preppiä brevettiin

Kapua-hankkeen tiimoilta menin lupaamaan, että jos saadaan sopiva summa rahaa kasaan niin vetelen jotain brevet-mittaisia pyörärundeja. Rahaa on kasassa sen verran, että 200 kilsan pätkä saadaan vedettyä, muttei kuitenkaan ihan 300:aa. Hyvä kompromissi tälle tuntuu olevan vetää Turkuun kuninkaantietä pitkin, sieltä melkein rannikon kautta ja tykittää mittariin 270 kilometriä.

Koska tämä jossain määrin jännittää, niin ajattelin, että olisi hyvä idea tehdä nopea pyrähdys mökille ja takaisin viikonloppuna. Matkaa yhteen suuntaan tulee se 130km, jonka jälkeen voi levätä sen pari yötä ja sitten singahtaa takaisin.

Jaa sää vai?

Sää oli reissun lähestyessä kohtalainen kysymysmerkki. Ukkosta ja sadetta oli luvassa johonkin kohtaa, mutta tuo matalapainealue heitteli aika paljon. Sadetutkakin näytti repaleiselta ja lopulta kävi niin, että se isompi myräkkä iski enemmän torstain puolella kuin perjantaina. Perjantaina Helsingin keskustasta lähtiessä sadetutka näytti kaikenlaista aukkoa pilvissä siellä sun täällä ja ajattelin, että sopivalla rytmillä menisin juuri pilvien edellä ja pitäisin taukoa silleen, että taas edessä olevat pilvet kerkeisi alta pois.

Noh, niinhän se vähän menikin. Aurinko paahtoi ihan täyttä hanaa porvooseen asti ja tuli taas pohdittua, että varusteet meni ainakin ihan nappiin. Jätin paksumman Raphan brevet jerseyn pois ja poljin kevyemmällä paidalla, alla hihaton merinopaita. Craftin bibsit oli taas käytössä, mutta niiden istuvuus on kyllä vähän niin ja näin, muttei se sinänsä haitannutkaan.

Uhkaavat pilvet porvoon pohjoispuolella

Uhkaavat pilvet porvoon pohjoispuolella

Porvooseen tullessa oli huomattavissa, että sitä ollaan ajelemassa jännemmälle seudulle - koillisessa huomasi selvästi sadealueen ja aurinko alkoi hävitä pilvien taakse siellä täällä. Rytmiin olin aika tyytyväinen, keskinopeus pyöri siinä 28km/h tienoilla ja kadenssi pysyi nätisti 90:n alueella eikä sitä tarvinut sen kummemmin seuratakaan.

Mietin ensin, että Porvoo on vähän liian lähellä ekalle pysähdykselle, enkä toisaalta halunnut jäädä sekoilemaan Porvoon kaduille muutenkaan vaan toivoin, että matkalla tulisi vastaan joku pienempi kahvila. Näin kävikin, siinä Porvoon ja Loviisan välissä oli Noark-kahvila, joka meinasi jäädä täysin huomaamatta aika kehnojen kylttien puolesta (takaisin tullessa huomasin, että isompi kyltti osoitti Loviisan suuntaan).

Noarkin kahvi ja pulla. En aiemmin tykännyt kahvista yhtään. Syytän pyöräilyä.

Noarkin kahvi ja pulla. En aiemmin tykännyt kahvista yhtään. Syytän pyöräilyä.

Garmin Edge

Mulla on ollut vuoden ajan käytössä Garminin Edge 1000, joka on kyllä nappilaite. Se toimii Stravan kanssa hienosti yhteen ja mahdollistaa kaikenlaisen pikkukivan. Stravassa voi kyhätä reittejä valmiiksi, mitkä voi rakentaa muiden ajamien ja suosittujen tieosuuksien kautta ja Edgessä voi sitten tuijotella tuota reittiä helposti, mikä mahdollistaa rennon ajamisen eikä tarvi erikseen pysähdellä tuijottelemaan karttaa tms.

Ainoa huono puoli Edgessä näin 1500 kilsan jälkeen on, että kuminen sääsuojattu virtanappi on alkanut runttaantumaan itsensä sisään laitetta käynnistellessä tai sammutellessa. Se meinaa, että laitteeseen ei saa virtoja päälle tai pois koska nappi ei toimi. Se pitää käytännössä kynsivoimin kaivaa takaisin esiin, jonka jälkeen sitä voi taas painaa ja se todennäköisesti runttautuu takaisin sisään em. tavoin. Soittelin Garminille tuossa äskettäin ja laite varmaan lähtee takuuvaihtoon. Muuten ei laitteesta ole ollut mitään valitettavaa ja tuokin vika ilmeni vasta pitkän käytön jälkeen.

Garmin Varia

Nappasin tuossa taannoin pienenä heräteostoksena Garmin Varian, joka kuulosti hyvältä viritykseltä ja sitä oli myös saatavina kahtena eri pakettina. Variahan on käytännössä takavalo ledeineen, mutta myös tutka joka skannaa noin 180 asteen alueelta autot 150 metriin ja maksimissaan kahdeksaan autoon asti. Jokainen noista ajoneuvoista ilmestyy sitten Edgeen (tai Varian omaan palikkaan) ja näkyy käytännössä näytön reunassa. Ylimpänä olet aina sinä ja autot näkyy palloina, jotka siirtyvät alakulmasta yläkulmaan. Kun joku pallo on yläkulmassa, meinaa se, että auto ohittaa sinua juuri par'aikaa.

Autoille Varia taas näyttäytyy punaisena led-valona pyörän takana, joka voimistuu sitä mukaa mitä lähemmäs auto tulee.

Varia paussilla - kaksi punaista lediä on sen normaalitila ja palavien ledien määrä kasvaa sitä mukaa mitä lähemms auto tulee.

Varia paussilla - kaksi punaista lediä on sen normaalitila ja palavien ledien määrä kasvaa sitä mukaa mitä lähemms auto tulee.

Varia toimii Edgen kanssa hienosti yhteen, jolloin et tarvitse muuta kuin takapalikan ja homma toimii. Täydessä setissä tulee myös Edgen kokoinen härpäke eteen, mutta se vaikutti aika turhalta, koska sen ainoa toiminnallisuus on näyttää yllämainittu autojen sijainti. Palaten tuohon Edge-integraatioon, Edge päästää piippauksen aina kun tutkalle ilmestyy auto ja Edgen reunat muuttuu punaiseksi. Viimeisen auton kadottua tutkalta reunat muuttuu vihreäksi, kunnes Edge taas piippaa jos uusia autoja ilmestyy tutkan kantamalle. Varia tunnistaa autot jopa viereiseltä moottoritieltä, vaikka välissä olisi toiseen suuntaan menevien kaista ja pikkasen puskaa.

Mitä Varia ei tee:

  • Se ei tunnista autoja, jotka ajavat samaa vauhtia kuin sinä
  • Se ei reagoi pyöriin tai moottoripyöriin (tosin mielestäni se yhden moottoripyörän hokasi matkalla)
  • Se ei reagoi omaan ajoosi mitenkään - se vaan kertoo, havaitseeko se takanasi liikkuvia autoja 150 metriä syvän ja 180 astetta kattavan keilan sisällä.

Onko se hyvä?

Olin alkuun vähän skeptinen Varian tarpeellisuudesta, mutta tällä reissulla kun tien pientareella sai ajaa aika hyvin, oli sen etu aika pirun konkreettinen. Kun posotat tavallista tietä, missä nopeusrajoitus on 80km/h eikä edessä tai takana ole mitään ihmeellistä, Varia kertoo sinulle täysin tarkasti kuinka monta autoa takanasi on tulossa. Hyvin pian selkäytimeen iskostui, että kun auto tuli lähelle, ei taakse tarvinut edes tsekata ja pystyi itse sijoittumaan nätisti siihen pientareen sivuun, jos mahdollista.

Autot taas hokasi jatkuvasti kasvavan punaisen valon ja ohitti pyörän hyvin usein noin puolikkaan tai täyden autonleveyden päästä. Koska suurin osa ajosta oli tieosuuksilla, jossa autoilla ei ollut mitään järkeä ajaa esim. samaa vauhtia minun kanssani, pystyin olemaan 100% varma, että takanani ei ollut autoa ellei Varia siitä erikseen ilmoittanut. Se jeesasi todella paljon jos tie piti lennossa ylittää (esim. jos toiselle puolelle yht'äkkiä ilmestyikin pyörätie). Tottakai sitä tuli aina taakse katsottua, mutta osasin odottaa ettei autoa siellä ollut, jolloin vauhdinkin pystyi suhteuttamaan siihen, että tien yli todennäköisesti mennään.

Oikeastaan ainoa huono puoli Variassa on, että sen sisäinen akku kestää noin 4-5 tuntia, mikä pykälän pidemmillä reissuilla voi olla ongelma. Menomatkalla Variasta loppui tehot vikoilla kilometreillä kun taas takaisin tullessa se kesti loppuun asti - suosittelenkin pistämään Varian pois päältä tauoilta ja ylipäätään pistämään sen päälle vasta silloin jos/kun tietää, että edessä on pitkät kilsat tien pientareella. Variaan voi Edgen kautta liittyä kuitenkin parilla ruudunnäpäytyksellä jos se ei satu automaattisesti tapahtumaan, eli homma toimii muuten ihan mukavasti.

Sataa sataa ropisee

Jo ennen Loviisaa tuli tsekattua pohjoisessa oleva ukkospilvi joka yski pari kertaa, jonka jälkeen edessä alkoi salamoida. Juuri Loviisaan saavuttua sade alkoi aika rankasti, joten aika nopeasti kurvasin Nesteen kylmäaseman vierellä olleen varaston lipan alle ja pidin pienen Clif Bar -paussin.

Joku omituinen pilvimassa vyörymässä Loviisaan.

Joku omituinen pilvimassa vyörymässä Loviisaan.

Hauskasti aseman viereisellä tiellä pyöräili kolmen kopla ilmeisesti uunituoreita maahanmuuttajia. Jäbät ajeli fillareilla ja repi paitoja pois, rankkasade ei tuntunut haittaavan tyyppejä pätkän vertaa. Hetken päästä porukka kuitenkin tuli himmailemaan saman lipan alle, missä vaihdettiin pari sanaa. Tyypit oli polkeneet Ruotsinpyhtäältä, mikä niillä pyörillä oli kuitenkin ihan kunnioitettava saavutus. Ihmettelivät kovin miten olin Helsingistä asti tullut, mutta tyypit jatkoivat matkaansa aika nopeasti, sateesta välittämättä.

Kaivoin itse Rainlegsit käyttöön, sekä Raphan liivin. Vuosien varrella, pitkälti kiipeilyn ja vuorijuttujen ansiosta sitä on huomannut kehittäneensä aika kattavan vainun ulkopukeutumiseen. Sitä huomaa funtsivansa säätä, omaa rasitetasoa ja lähitulevaisuutta tosi paljon ja sitten tehtyä valinta hengittävyyden ja vedenpitävyyden välillä. Käytännössä suosin hengittävyyttä miltei joka tilanteessa, koska vaikka vesi pääsee vähän läpikin, voi sitä kompensoida omalla työllä, jolloin saavutetaan aika näppärä tasapainotila missä kropan lämpö pitää kylmän loitolla, mutta liian kuumakaan ei pääse tulemaan. Mulla on kyllä pyöräilyyn sopiva sadetakkikin joka pakkaa pieneen, mutta sanoisin, että skenaario saa olla luokkaa rankkasade ja/tai laskevat lämpötilat, että se tulee lykättyä päälle.

Clif Barit menee niin pyöräillessä kuin kiipeillessäkin.

Clif Barit menee niin pyöräillessä kuin kiipeillessäkin.

Kun sade siitä hieman väistyi, olikin hyvä suihkaista takaisin baanalle. Muutaman kilsan päässä tuo maahanmuuttajajoukko tulikin vastaan - olivat pysähtyneet jonkun auton kanssa juttelemaan tuohon rankkasateeseen ja samalla tukkivat pyörätien miltei kokonaan, mutta 140 desibelin tuuttaus Hornitista karkoitti porukan aika nopeasti. Voin muuten suositella tuota varauksetta, ääni on sen verran kova, että autojenkin pitäisi se kuulla, tosin tuota kandee käyttää ennakoiden pykälän kauempaa, koska ääni on tarpeeksi kova pelästyttämään.

Niin se menee ja on aina menny niin.

Noh, eipä tuossa 130 kilsan matkassa muuten ihmeempiä ollut. Hiertymiä ei tullut, ajo oli mukavaa, sade helpotti oloa kun ei tarvinut auringossa paahtua ja kuuntelin reissussa Serialin podcastia, joka oli ihan jännää kuultavaa. Vähän niin kuin Making a Murderer, mutta radiossa. Vikat 10 kilsaa oli hiekkatietä, mikä oli aika hanurista, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut.

Pari päivää myöhemmin takaisin tullessa meno oli pitkälti samanlaista - jo matkan alussa sai kaivaa hihat ja jalanlämmittimet, koska mittari pyöri siellä 10-13 asteen tienoilla eikä auringosta ollut tietoakaan. Perjantain rullailu tuntui pikkiriikkisen jaloissa, mutta se tunne katosi aika pian. Jännästi myös reissun ekat 70-80 kilsaa meni aika hujauksessa ja huomasin olevani Porvoon tienoilla aika nopeasti.

Noh, tästä on hyvä lähteä kokeilemaan onnea sillä Turun reissulla. Nousua ei tällä reissulla ollut kuin joku 900 metriä vs. tuo Turun reitin 4000m, joten saas nähdä.

Ansaittu setti Fannyn kahvilassa vanhassa Porvoossa

Ansaittu setti Fannyn kahvilassa vanhassa Porvoossa

Loppumetrit häämöttää.

Loppumetrit häämöttää.