Bengtskär, Turun saaristo

Bengtskär, Turun saaristo
Bengtskär koillinen 3...
— Merisää

Mystinen merisää

Bengtskärin majakka on ollut tuttu lapsesta asti radiosta kuullun merisään yhteydessä. Nuo tasaisen tappavasti luetellut mystiset paikat jäivät mieleen monotonisuudellaan, mutta myös kryptisyydellään. Missä nuo paikat sijaitsevat?

Myöhemmin Bengtskär tuli vastaan ohimennen jatkosodan historiassa, tosin se ohitettiin usein aika nopeasti kunnes satuin spottaamaan sen uudestaan selatessani Jatkosodan Pikku Jättiläistä. Tsekkasin sen pohjalta, että onkohan majakalle mitään mahdollisuutta päästä ja onhan sinne.

Miten sinne pääsee?

Koska paras tapa mennä Bengtskäriin on Kasnäsin kautta ja koska laiva Bengtskäriin lähtee usein siinä klo 10-11 aikaan aamulla, säästä riippuen, on paras löytää itsensä Kasnäsistä jo vähän aiemmin. Tähän onkin Kasnäs fiksusti tuonut todella hyvän vastauksen, nimittäin Kasnäsin kylpylähotellin.

Se ei ainakaan omalla vieraillullani ollut mikään barbarismin lähde, vaan leppoisa pikkuhotelli hyvällä kylpyläpuolella varustettuna, mutta sen lisäksi paikallisesti raflasta sai todella herkullisia kalanmuotoisia ruokia. Eli jos ajelu Kasnäsiin aamutuimaan ei kiinnosta, kannattaa buukata kylpylähotelli ja siitä kepeästi aamiaisen ja checkoutin jälkeen hyppää vaan suoraan Bengtskärin pikkuveneeseen.

Penkistä kiinni, nyt mennään

Laiva joka Bengtskäriin kyydittää ei ole mikään iso ja on syytä pitää jostain kiinni jos meinaa keulassa istuskella ja nauttia aalloista. Pienelläkin aallokolla meno on ihan näppärästi takapuolta kuluttavaa ja ilmalento on välillä sen mukaista, että ellei penkistä pitäisi kiinni en tiedä mistä sitä itsensä löytäisi. Jos epäilee, että saattaa voida pahoin kandee suosiolla mennä suojaan ohjaamotilaan missä höykytys ei ole ihan vastaavaa - itsehän tykkään kyllä merestä ja aalloista niin paljon kun vaan lähtee.

Matka Bengtskäriin on sen 45-60 minuuttia merenkäynnistä riippuen ja matka itsessään on aika jännä. Pieni paatti seilaa avomerelle ja varsinkin jätettyään Rosalan saaren taakseen, meininki on aika autiota.

Majakassa on 5 huonetta ja paikalle pääsee joko päivävierailulle tai yhdeksi yöksi. Jälkimmäinen on se paras vaihtoehto, koska meininki muuttuu maagiseksi klo 5 jälkeen kun kaikki päivävieraat ovat poistuneet. Bengtskärissä on yksi parhaista saunoista mitä löytyy ja meressä on kiva käydä pulikoimassa. Samaan syssyyn myös tarjoiltu ruoka on saaristomeiningin mukaisesti täyttävää ja tarpeeksi hyvää.

Saari on todella pikkuinen ja majakan tornista näkee käytännössä sen joka kolkan

Saari on todella pikkuinen ja majakan tornista näkee käytännössä sen joka kolkan

Bengtskär itsessään on tietty tosi pieni ja paikassa on oma zen-henkensä. Sinne on turha mennä odottamaan mitään massiivista tekemisen meininkiä koska saari on, noh, pieni ja eroosion syömä kivimöhkäle, jonka päälle on rakennettu majakka.

Se antaakin siis hyvin tilaa zenmäiselle kävelylle, istuskelulle, aaltojen ihmettelylle ja majakan torniin kapuamiselle. Koska majakkaan tosiaan mahtuu viiden huoneen verran porukkaa, on todennäköistä, että saarella on kanssasi noin 10 muuta vierailijaa + kourallinen majakan ylläpitäjiä, jotka hoitavat kaikki käytännön asiat.

Jalkaa toisen eteen vaan, kyllä se siitä...

Jalkaa toisen eteen vaan, kyllä se siitä...

Yläkerran taskulamppu

Yläkerran taskulamppu

Majakan tornissa tietty odottaa se massiivinen lamppu, missä riittää ihmeteltävää. Valo pärähti päälle ensimmäisen kerran 1906 kun vihdoin uskottiin, että kaikki ne kareille pärähtäneet veneet siinä lähistöllä olisivat kaivanneet jeesiä.

Alkuperäinen Pariisista tilattu petroolilla toimiva lamppu kantoi 20 meripeninkulmaa ja sen avuksi ullakolle asennettiin vielä 7-metrinen sumusireeni, jonka ääni kantoi miltei saman matkan. Sumusireeni oli siis niin iso, että se käytännössä halkoi ullakon puolelta toiselle.

Sireenin paikka oli ennen tuossa pyöreän ikkunan kohdalla - sumusireenin ääneen kuulemma tottui sen verran hyvin, että lopulta sen mölyn läpi pystyi nukkumaankin

Sireenin paikka oli ennen tuossa pyöreän ikkunan kohdalla - sumusireenin ääneen kuulemma tottui sen verran hyvin, että lopulta sen mölyn läpi pystyi nukkumaankin

Jatkosodan pyörteissä

Bengtskärhän ei jäänyt jatkosodan suhteen mitenkään ihanteelliseen asemaan - koska Hanko kuului Neuvostoliitolle ja Bengtskär oli ylivoimaisesti paras paikka tarkkailla tuota Hangon liikennettä, ei oli iso yllätys, että Neuvostoliitto koki tuon pienen saaren piikkinä lihassa.

Yhtenä sumuisena heinäkuun yönä, pari neuvostoliittolaista moottorivenettä rantautui saaren eteläkärkeen. Paikallinen vartija oletti sumussa, että kyse on vain saksalaisista veneistä, joten mitään hälytystä ei tehty. Vajaan sadan miehen maihinnousuosaston tarkoituksena oli räjäyttää majakka.

Viholliset yllättivät suomalaiset siinä määrin, että nämä joutuivat vetäytymään majakan ylimpään asuinkerrokseen. Vihollinen pääsi tunkeutumaan majakan pohjakerrokseen asti, joten taistelu jatkui kiivaana majakan sisällä. Suomalaiset saivat lopulta ajettua vihollisen pois majakasta, mutta tuo alkuperäinen maihinnousukaistale oli luonnostaan todella hyvää puolustusmaastoa useine kalliokoloineen, että alkuperäisen hyökkäysosaston putsaus saarelta kesti todella kauan.

Venäläisten kranaatista jäänyt jälki alakerroksen rapuilla

Venäläisten kranaatista jäänyt jälki alakerroksen rapuilla

Majakka venäläissotilaan perspektiivistä - huomaa vaaleat osumajäljet ympäri majakan seiniä

Majakka venäläissotilaan perspektiivistä - huomaa vaaleat osumajäljet ympäri majakan seiniä

Aamuyöllä suomalaiset tykkiveneet saapuivat apuun ja mukaan pääsi muutama iskuosastokin, joka auttoi sitä alkuperäistä 41 hengen puolustusporukkaa. Suomalainen laivasto piti neuvostoliittolaiset täydennysyritykset loitolla ja ilmeisesti alkuperäinen iskujoukko oli pitkälti siinä uskossa, että antautua ei kannata koska siitä ei seuraa mitään hyvää.

Taistelu tuolla puuttomalla kalliolla oli todella karua - kallio ulottuu noin 200 metrin päähän majakan edustalle ja sisältää lukuisia luontaisia koloja ja puolustusasemia. Usein sama kranaatti mikä heitettiin vihollista päin lensi samantien takaisin ja ainoa tapa saada nuo asemat haltuun oli mennä ja ottaa ne.

Lopulta venäläisten asemissa oli enää pari toimintakykyistä kaveria, jotka pitivät luodonpätkää hallussa loppuun asti.

Parin päivän mähinän jälkeen taistelu päättyi suomalaisten voittoon. Taistelussa kaatui 31 suomalaista ja 60-100 venäläistä. Haavoittuneita suomalaisia oli 45, vangiksi jäi 28 venäläistä, joista suurin osa vaikeasti haavoittuneita.

Bengtskäristä lähtö tapahtuu samanhenkisellä vahdinvaihdolla kun tullessakin. Pieni vene alkaa näkymään horisontissa kunnes se rantautuu laituriin ja ulos tupsahtaa taas joku 10 ihmettelevää turistia. Tässä vaiheessa huomasin olevani vähän kateellinen niille, jotka pääsevät kokemaan Bengtskärin ihan tuoreeltaan.

Paikka ei tietty ole sellainen, missä kannattaa ravata joka kesä, mutta kyllä se varmasti on sellaiselle pientä pysähdystä kaipaavalle tyypille ihan hyvä paikka. Miljöö on kuitenkin sen verran omalaatuinen, että tuolla aaltojen keskellä on hyvä rauhoittua ja pysähtyä.

Suosittelen!

Rosalaan poiketaan paluumatkalla

Rosalaan poiketaan paluumatkalla