KiipeilyReko Ukko

Bochlwyd Buttress, Snowdonia

KiipeilyReko Ukko
Bochlwyd Buttress, Snowdonia

Kun mukana on pari kaveria, jotka eivät ole ikinä kiivenneet ulkona ja näillä on köysikiipeilyn ylistelykurssiltakin kulunut aikaa jo kuukausi, on siis selvää, että ulos on lähdettävä ja nimenomaan trädipitcheille.

Eihän kiipeilyssä sinänsä ole mitään vaikeaa. Kalliokiipeily ja kaikki se kamamäärä vaan saa sen vaikuttamaan siltä. Jokainen on joskus kiivennyt puuhun. Ei se kalliokiipeily eroa siitä juuri mitenkään. Tärkeintä on vaan mennä ulos ja olla rakentamatta niitä esteitä sinne korvien väliin.

Tryfanin varjossa lepää pikku-Tryfan. Sellainen triplakokoinen Nalkkilan släbi, jossa risteilee jos jonkinmoista halkeamaa ja on hyvä mesta treenata multipitchiä. No sitähän sitten tehtiin. Vieressä joku kansallisasuihin pukeutunut ryhmä teki jotain historiikkia Llanberiksen liuskekivikaivoksen kultaisista ajoista, siis pistämällä kolme kaveri köyden päähän ja seisoskelemaan keskelle kalliota samalla kun nämä pantomiimimaisesti esittävät jotain kuvaelmaa. No jos tälläinen teatteri onnistuu tällä kaltsilla, niin varmaan se myös kertoo ettei tässä missään Eigerin pohjoisseinämällä tosiaan oltu...

Nälkä kasvoi syödessä ja brittikaksikkomme tuumi, että nyt kun oltiin saavutettu ulkokaltseilla tälläinen Diff-luokan epiikki niin oli aika siirtyä sitten kovemmalle reitille. Tai siis, että minä siirtyisin ja nämä kaksi voimaeläintä sitten kakkostelisivat perässä. Katsottiin, että läheiselle Bochlwydn buttressille voisi näppärästi kävellä kun autoa siirtää pari kilsaa.

Well, that doesn’t look too bad.
— Perinteinen brittiläinen trädikakkostelijan lausahdus

Siinä vaiheessa kun auto nasahti parkkiin, alkoi sellainen perinteinen walesin sää paistaa. Eli siis vettä satoi, mutta sen suuntaa oli vaikea sanoa. Välillä se tuli vasemmalta, sitten oikealta, sitten se pysyi ilmassa paikallaan ja tuntui kun kävelisi sellaisen savusumun läpi. Bochlwyd alkoi paistaa sieltä sumun läpi ja takaani kuuluva "Well that doesn't look too bad" kaikui mielessäni kun funtsin, että nämä kaverit eivät ole ikinä kiivenneet märkää kaltsia.

Vesisumutinta iskee naamaan joka suunnasta.

Vesisumutinta iskee naamaan joka suunnasta.

Katselin sitä sumuttimen läpi ajettua kaltsia täysin märkien silmälasieni läpi ja yritin löytää jotain hyvää halkeamareittiä missä ei vielä kamalasti valuttaisi, koska kyllähän siellä piissit pysyy sisällä ja jos sinne saa jonkun tarpeeksi ison raajan tungettua niin eihän se sieltä mihinkään irtoa. Pehmeältä topon sivulta löytyikin Five Pitch Route (S 4b), mikä kertoo jotain muinaisaikojen kiipeilystä, koska reitti oli 40 metriä pitkä, eli oikeasti se menee parissa pitchissä. Vieressä oli Two Pitch Route mikä ei varmaan tarvi köyttä ollenkaan...

Eipä silti, kiipeily oli nautittavaa tunkkausta ylöspäin hyvillä varmistuksilla ja kaltsi oli ihan mujakassa kunnossa. Kivi oli jotain ryoliittia vissiin mihin jatkuva sade teki oman pienen lisänsä, mutta ei reitillä löytynyt kuin yksi paikka, missä oli oikeastaan vaan mentävä ja unohdettava se varmistusten laitto hetkeksi.

Ylempänä tuli se perinteinen ongelma vastaan, mikä ei alhaalla tullut mieleen. Loppuosa kaltsia on sellaista helppoa ja isoa släbiä, mutta siellä myös tuuli ihan pirusti, joten se, että saisi minkäänlaista puheyhteyttä 15 metriä alempana olleeseen taistelupariin oli miltei mahdotonta - tai no, jos tykkää huutaa tuuleen niin mikäs siinä.

Aina kun Markus Nyman puhuu luennoillaan siitä, että radiopuhelimet on tosi hyvä juttu multipitcheillä, mietin tätä kiipeilypäivää. Ankkuriksi kelpasi paljaalta släbiltä iso kivenmurikka jonka yhteen rakoon meni heksa.

Köysi oli välillä aika tujusti tiukkana ja sen liikkeistä piti pyrkiä hahmottamaan, että mitähän siellä alhaalla tapahtuu - yritin tuulesta kuulla jotain tuskanhuutoja tai Joe Simpson -henkisiä "cut the rope!" -mantroja, mutta aika hiljaista oli.

Ylös kuitenkin päästiin ja kaikilla oli pirun hauskaa - sumusade toi oman lisänsä menoon, mutta ei se oikeastaan mitään haitannut. Tää on parasta pohjois-walesin kallioilla - ihan sama mikä se suunnitelma on alussa ollut, jos se ei onnistu niin varmasti 10 kilsan säteeltä löytyy joku todella hauska veto.

Näkymät topista - vasemmalla Llyn Idwal, oikealla Llyn Ogwen ja pilvikerros kertoo missä mennään.

Näkymät topista - vasemmalla Llyn Idwal, oikealla Llyn Ogwen ja pilvikerros kertoo missä mennään.