Kapua 2016 - Osa 5: Tengbocheen!

Kapua 2016 - Osa 5: Tengbocheen!

Ylös ja alas!

Aamulla saatiin Namchessa oikein isänpäivälaulu, millä onkin hyvä aloittaa päivä! Trekki Tengbocheen on sinänsä ärsyttävä, että ensin lasketellaan pitkä matka alas noin 3200 metriin ja sitä seuraa jyrkkä nousu noin 3850 metriin. Matka oli samaa laatua kuin aiemminkin, aurinko hymyili pilvettömältä taivaalta ja oli todella lämmin, ellei sattunut kävelemään varjossa.

Trekki Namchesta eteenpäin tuo viimeistään tässä vaiheessa yhden yhteisen tavan jokaiselle trekkaajalle. Tie on sen verran hiekkainen ja ilma sen verran kuiva, että jokainen polulla talsiva pieni ryhmä tai ohi rynnivä jakkilauma nostaa ilmaan hienoisen pölypilven, jota usein ei huomaa kuin vastavalossa. Tässä pölyssä leijuu myös kuivuneen jakinkakan hiukkasia, eli käytännössä ilmassa on jatkuva paskamyrsky. Apuna siihen on miltei kaikilla suun ja nenän eteen vedettävä buffi, mikä myös auttaa kuivan hengityksen kanssa, koska buffi kostuu hieman hengityksestä. Ilman tätä buffia saa todennäköisesti jossain vaiheessa kuuluisan khumbu-yskän, mikä ei ole hauskaa...

Kapuajat etenee polulla kukin omaa tahtiinsa, oppaiden pitäessä kärkeä ja perää. Muutamalla on vähän heikko happi - yhdellä jonkinlainen alkava keuhkoputken tulehdus ja toisella vatsa sekaisin. Eteenpäin kuitenkin mennään.

RK aka Rice Killer - Royal Mountain Travel Nepalin apuopas, jonka lempilausahdus päivittäisen trekin lähtöaskelilla oli "Rock'n'roll, hittaasti mutta varrmasti!"

RK aka Rice Killer - Royal Mountain Travel Nepalin apuopas, jonka lempilausahdus päivittäisen trekin lähtöaskelilla oli "Rock'n'roll, hittaasti mutta varrmasti!"

Khumbu highway: taustalla Everest, Lhotse, Tengbochen luostari keskellä kuvaa ja oikealla Ama Dablam

Khumbu highway: taustalla Everest, Lhotse, Tengbochen luostari keskellä kuvaa ja oikealla Ama Dablam

Kantaja lepäilee Ama Dablamin ("Äidin syli") ja Tengbochen näkyessä taustalla

Kantaja lepäilee Ama Dablamin ("Äidin syli") ja Tengbochen näkyessä taustalla

Ama Dablam näyttäytyy hienosti samalla kun rinteeseen rakennettu tie kiemurtelee eteenpäin, allaan jyrkkä ja syvä laakso ja joka puolella massiiviset vuoret ja laaksot. Tiellä tulee checkpointin kaltainen stoppi, jossa Pasang Sherpa kerää lahjoituksia - mies on rakentanut tietä Namchesta eteenpäin, kivi kiveltä, vuodesta 1984 alkaen. Tie on vieläkin kesken ja hieman edessäpäin toinen kaveri hakkaa taltalla kivestä sopivanmuotoista palasta, jolla tietä saa taas pikkasen vietyä eteenpäin.

Laakson pohjalle laskeuduttiin tiheän metsän läpi ja siellä olikin lounasstoppi ennen viimeistä nousua Tengbocheen. Trekki on siitä mukava, että se jakautuu tällä tavalla pieniin palasiin - on se trekki ennen lounasta ja sitten se viimeinen pinnistys lounaan jälkeen, ja sen jälkeen pääseekin iltavalmisteluihin.

Shangri-La

Polku ylös on varmaan yksi maagisimmista poluista mitä eteen on ikinä tullut - se kiemurtelee alussa punaoranssien himalajan koivujen läpi ja siitä kuusimetsien läpi jyrkästi ylös jättäen äskeisen laakson nopeasti alleen. Aurinko paistaa puiden läpi ja trekkaajat nostavat pieniä pölypilviä ahertaessaan hitaasti ylöspäin kiemurtelevaa polkua pitkin.

Viimeisen sadan nousumetrin kohdalla jylhät pilvet ajavat nopeasti ja aavemaisesti auringon eteen, mikä hajottaa valon todella hienosti. Nousu Tengbochen luostarille on huikea, portin läpi kävely tuntuu kuin astuisi toiseen maailmaan. Pilvet ovat ympäröineet koko kukkulan ja sen päälle rakennetun temppelin sivurakennuksineen. Jossain kaukana pilvimassassa näkyy reikä, jossa auringonvalo maalaa reiästä näkyvän vuorijonon kullankeltaiseksi. Tuntuu kuin edessä olisi portti johonkin kadonneeseen laaksoon, kunnes silmänräpäyksessä tuo portti pilvissä sulkeutuu ja jäämme pilvien vangiksi.

Tengbochen majatalo ja ympäröivä maailma tuntuu jo surrealistiselta, ihan kuin olisi päätynyt johonkin maailmanlopun majataloon. Kamina lämmittää isoa teehuonetta ja jäähakut läheisissä repuissa kertovat paljon ympäröivien ihmisten aikeista. Riikka lukee Kapuan matkapäiväkirjaotteensa missä onnitellaan meitä isiä ja ihmisissä paistaa pitkän päivän väsymys, vaikkei trekki ehkä niin paha ollutkaan mitä alkuun luuli. Ilta menee Sieben Siegeliä pelatessa.

Tuskainen nousu Tengbocheen näkyy mutkittelevana tienä ylös harjanteelle

Tuskainen nousu Tengbocheen näkyy mutkittelevana tienä ylös harjanteelle

Tengbochen nousu - pilvillä alkaa olla jo etumatka!

Tengbochen nousu - pilvillä alkaa olla jo etumatka!

Paikallinen lodge ja takana vasemmalla häämöttävä Kangtega ("Lumisatula") 6782m

Paikallinen lodge ja takana vasemmalla häämöttävä Kangtega ("Lumisatula") 6782m

Tengboche yöllä

Tengboche yöllä

Ehdokas liittymässä Tengbochen luostarin munkkikuoroon!

Ehdokas liittymässä Tengbochen luostarin munkkikuoroon!