Kapua 2016 - Osa 4: Namche Bazaariin!

Kapua 2016 - Osa 4: Namche Bazaariin!

Auringon laskiessa Phakdingissa tuli välittömästi kylmempi ja kun huoneet ovat käytännössä ohutta, vetoisaa vaneriseinää ja sen toisella puolella kiviseinä, oli selvää että huoneet olivat aika ilmastoituja! Nukuin aika hyvin siinä 23-04 välillä, kunnes heräsin vessahätään ja koiran jatkuvaan haukkumiseen, mikä tuntui jatkuvan sekunnin välein.

Yöllä oli kohtuu kylmä, olin itse makuupussin linerin sisällä buffi kaulassa ja pitkissä kalsareissa. -5 Comfort pussi piti muuten lämmön ihan hyvin koko reissun ajan! Sängyistä sen verran, että tarjolla on aina ihan ok patja ja sen lisäksi tyyny ja peitto, mutta noita tulee käytettyä enemmän lisäeristeenä, varsinkin jos patja sattuu olemaan vähän ohuenpuoleinen. En silti ottaisi mitään ylimääräistä makuualustaa mukaan vaan peittoja voi pyydellä lisää jos haluaa sänkyään vähän pehmeämmäksi. Jos kelit on märät (meillä ei ollut) on patjat kuulemma joskus märkiä, mutta hoitaisin tuon eristämisen ihan avaruushuovalla mikä ei vie tilaa eikä paina mitään.

Aamulla oli aikainen lähtö Namcheen ja tiedossa olisi noin 8 tunnin trekki. Safkaksi on tähän asti ollut aika samanlaista valikoimaa - liharuuat on käytännössä aika köyhiä, eikä niitä muutenkaan kannata syödä. Muuten tarjolla on riisiä, kasviksia, nuudeleita, kananmunaa yms peruskamaa mistä on loihdittu ihan maittavia ruokia. Tykkään itse momoista, jotka on taikinaan käärittyjä kasviksia tai kanaa, jotka on höyrytetty ja tarjoillaan hyvän ja usein pykälän tulisen dippikastikkeen kanssa.

Trekki Namcheen

Kun aamiainen on syöty ja lasku maksettu (kaikki ostokset muuten kasataan yhteen kirjaan nimesi alle, mikä sitten lähtöpäivänä maksetaan pois) oli aika aloittaa päivittäinen urakka. Reissu Phakdingista Namcheen tuntui ekalta kunnon reissupäivältä - ylämäet meinaa hengästyttää ja kävelyyn tulee aika zenmäinen ote. Idea on mennä eteenpäin hitaasti, jopa niin hitaasti, että ärsyttää. Kävellessä ylämäkeen sitä automaattisesti välttelee paikkoja, joissa jalkaa pitää nostaa liian korkealle, mieluummin vaikka kiertää kauempaa jos se on yhtään helpompaa.

Trekin aikana näkee kaieknlaista - alkupätkä kulkee nopeasti virtaavan joen äärellä, milloin lähempänä, milloin ylempänä jossain missä ainoastaan virran kuohu kuuluu. Joki on mahtavan väristä - turkoosin sinertävää, täynnä hienoja vaahtopäitä.

Pienissä kylissä on aina pari kahvilaa ja majapaikkaa, ja siellä täällä on paikallisia hoitamassa peltojaan tai lapsia leikkimässä tien varressa. Monella on päällään jotain kuluneita North Facen tai Mountain Hard Wearin kuteita, osa lienee saatu kotimatkalla olleilta ryhmiltä ja osa lienee vaan lähikylissä valmistettuja feikkejä. Lasten leikkejä on aina hauska seurata - muovipullon potkiminen pitkin piennarta on aina hauskaa, samoin kivien päälle kiipeily ja kanojen härnääminen. Jotenkin surrealistista kun miettii missä älyttömässä yltäkylläisyydessä sitä eletään kotimaassa. Samaan aikaan täällä skidit pyörii pölyisillä poluilla likaisissa vaatteissaan hymy naamalla.

Kylien läpi kulkee tasaisin väliajoin nakkilaumoja, siis noita naispuolisia jakkeja (joku sanoo niitä myös naudan ja jakin risteytyksisksi). Oikeat jakit elää vasta jossain 4000 metrin yläpuolella, mutta voi niitä alempanakin näkyä. Nakkeja ja muita eläimiä pitää muistaa väistää aina polun sisäreunan puolelle - ulkoreunalla ohikävelevä elukka voi huomaamattaan tökätä länkkärin alamäkeen mikä ei ihan heti lopu.

 

Kantajat tauolla; jäbä oikealla kärsi aika kovasta khumbu-yskästä ja kuuli kaukaa kun kaveri tuli perässä - ihan kuin perässä olisi joku vihainen, matalaääninen ankka

Kantajat tauolla; jäbä oikealla kärsi aika kovasta khumbu-yskästä ja kuuli kaukaa kun kaveri tuli perässä - ihan kuin perässä olisi joku vihainen, matalaääninen ankka

Vanne päässä

Trekki jatkuu useiden riippusiltojen yli, jotka ylittävät seuraamaamme jokea puolin ja toisin. Lounaan jälkeen alkaa kunnon vääntö, noin 500 metriä nousua Namche Bazaariin. Noin 2800 metrissä alkaa pieni taustapäänsärky - sellainen, kun vanne vähän puristaa päätä ja minkä huomaa, jos sitä ajattelee.

Matka etenee jyrkkiä, pölyisiä polkuja pitkin, milloin kiviportaita pitkin (aargh!) ja milloin pelkkää tasaista polkua pitkin mitä on mukavampi kävellä vaikka ylämäkeä onkin. Kiviportaat on muuten kiva ajatus, mutta porraskorkeus ja leveys heittelee ihan miten sattuu, mikä taas tuntuu hengitystiheyden kasvussa ja aika nopeasti hengästymisenä.

Yksi reissun hienoja paikkoja on vähän ennen nousun alkua oleva riippusiltapari, jotka on päällekkäin noin 60-70 metrin korkeudessa joen yläpuolella. Näkymät ympäröiviin kukkuloihin ja vuoriin on hienot. Pari kertaa nousun aikana päätä kivistää ehkä hieman normaalia enemmän - näkö ei pimene, mutta hetkittäin skarppiutuu. Se menee hetkessä ohi ja nousu jatkuu. Varjossa on mukavan viileä kävellä ja kamat on trekkauksen suhteen toimineet tosi hyvin - siitä lisää myöhemmin.

Matkalla Namcheen törmää myös muihin matkalaisiin - milloin vikkeläjalkaisiin paikallisiin koululaisiin, milloin 120 kiloa selässään kantaviin kantajiin ja sitten tietty muihin trekkaajiin, joiden kanssa tulee rupateltua kaikenlaista. On saksalaisia, joilla on tuttuja suomessa. On brittejä, jotka käy hiihtämässä äkäslompolossa. Yksi miltei koko reissun jatkuva yhteys on kolmeen hollantilaisnaiseen joiden kanssa yövytään miltei samoissa pisteissä.

Namchen nousu melkein kavuttuna.

Namchen nousu melkein kavuttuna.

Sitä legendaarista Namchen nousua - tässä vaiheessa tuota ylämäkeä tuli katsottua aika tiheällä kammalla, nimittäin mistä kohtaa kävellä niin, että jalkaa tarvi nostaa mahdollisimman vähän?

Sitä legendaarista Namchen nousua - tässä vaiheessa tuota ylämäkeä tuli katsottua aika tiheällä kammalla, nimittäin mistä kohtaa kävellä niin, että jalkaa tarvi nostaa mahdollisimman vähän?

Namche Bazaar!

Vihdoinkin! Tuntui ettei ylämäki lopu ikinä, ja yht'äkkiä Namche Bazaar (3400m) napsahtaa kulman takaa näkyviin kuin mikäkin Shangri-La. Onpa ihana olla perillä ja varsinkin kun tiedossa on yksi lepopäivä, jolloin on aikaa hieman pysähtyä ja tutkia paikalliskulttuuria.

Namche Bazaar on mäkeen rakennettu kylä pienellä ylämäkeen menevällä keskustiellä, jonka varrella on vaikka minkälaista kahvilaa ja kauppaa. Onpa mukaan saatu virallinen North Facen myymäläkin, sekä pari luotettavan oloista kiipeilykauppaa mistä löytyy ne oleelliset brändit, mutta myös Icebreakeria ja paikallista Sherpa Adventure Gearia, jota voi kyllä suositella.

Namche Bazaar tulee dramaattisesti näkyviin mutkan takaa.

Namche Bazaar tulee dramaattisesti näkyviin mutkan takaa.

Illanviettoa Namchessa - paljon teetä, hyvät kirjat, sekä myös läheisten lähettämät tsemppiviestit toivat rytmiä illanviettoon

Illanviettoa Namchessa - paljon teetä, hyvät kirjat, sekä myös läheisten lähettämät tsemppiviestit toivat rytmiä illanviettoon

Kauppakatu Namchessa - feikkivaatteita ei kannata ottaa jo oman turvallisuutensakin takia.

Kauppakatu Namchessa - feikkivaatteita ei kannata ottaa jo oman turvallisuutensakin takia.

Nupla (?) oli se merkittävin nyppylä Namchessa kävellessä.

Nupla (?) oli se merkittävin nyppylä Namchessa kävellessä.

Näkymä 8848 kahvilan terassilta.

Näkymä 8848 kahvilan terassilta.

Lepopäivä!

Aamulla käytiin tsekkaamassa kansallispuiston museo, mistä nähtiin ekaa kertaa Mount Everest, Lhotse, Nuptse ja Ama Dablam. Petri tuli vähän perässä kun kävi hakemassa kameransa ja eksyi meistä Everest View Hotellin tienoille, samalla kavuten aikamoisen nousun ylös. Taisi saada ainakin kunnon akklimatisaatiot kun kävi tsekkaamassa näkymiä jossain 3600 metrin tienoilla!

Tuo varsinainen museo oli ihan perusmenoa - siellä käytiin läpi niin laakson historiaa, mutta myös sen kasvistoa ja eläimistöä sekä vuorikiipeilyn osuutta alueen historiaan. Museossa oli myös maailman väsynein esimerkki vuorikiipeilijästä; nukke, jolla oli vyötärö täynnä vanhaa kiipeilykamaa, jotkut sata vuotta vanhat kengät ja jääraudat vähän sinnepäin kiinnitettynä. Nukella oli piirretty tuskan riipova ilme naamalle ja lopuksi kädet oli sidottu köydellä yhteen, jotta ne sai nostettua johonkin ilmeisesti dynaamisempaan asentoon - jos tuo nukke osaisi puhua, sanoisi se "kill me now".

Esimerkki vuorikiipeilijästä -  "Kill me now!"

Esimerkki vuorikiipeilijästä - "Kill me now!"

Museon ulkopuolella ihasteltiin näkymiä, sekä Tenzing Norgay Sherpan patsasta, joka '53 kiipesi Hillaryn kanssa ensimmäisenä Everestin huipulle. Tämän jälkeen meno oli vapaata, pyörittiin pitkin Namchen markkinoita ja kauppoja, joista jäi käteen kaikenlaista. Ehkä heräteostoksista isoin oli 1,5 metrinen öljyvärityö paikalliselta kauppiaalta, jossa oli Everest, Lhotse ja Nuptse Gorak Shepistä katsottuna - näin jälkikäteen on sanottava, että tykkään teoksesta vielä enemmän kun parin viikon aikana huomasi minkälaista kopiomaakarointia kaikki muu vastaantuleva taide oli. Toisaalta teoksen osto oli helppoa kun käytännössä sen sai käteen suoraan ateljeesta missä oli muitakin töitä työn alla. Mukava muisto paikasta, missä itsekin pääsi käymään.

Namche on viimeinen paikka löytää jotain kunnollisia varusteita - hinnat on ihan länkkäritasoa, mutta mielestäni ulkoilukamoissa ei kannata säästellä yhtään, sen verran merkityksellistä niiden hyvä toiminnallisuus ja kestävyys on. 2014 tapahtui Annapurnan tienoilla yllättävä lumimyräkkä missä 12 tunnin aikana tuli melkein kaksi metriä lunta - rytäkässä kuoli 42 ihmistä joista 21 oli trekkaajia - osalta menehtyneistä löytyi päältä ulkoiluvaatteita, jotka selkeästi oli feikkejä ja esim. untuvatakkeja, jotka oli täytetty kanan höyhenillä. Tämän takia on oleellista, varsinkin vuorilla liikkuessa, että mukana on kaikki mitä tarvii selviytyäkseen yllättävistä sään muutoksista.

Pitsaa!

Käytiin lounaalla ja syötiin ekat vuoristopitsat, eli muuten normisettiä, mutta pohja oli höyrytetty. Tengbochen luostarissa on kuulemma pitsauuni, joten tämä kyllä motivoi eteenpäin jos mikä!

Kolmelta Cafe 8848:ssa oli luvassa sherpoista kertova dokkari, joka oli tosi hyvä. Oli muutenkin todella mukavaa istua kahvilassa kahvikupin äärellä ja vaan chillailla. Dokkari näytti todella hyvin Everest-operaation sherpojen perspektiivistä ja vaikka aiheesta oli lukenut monet kerrat, oli aika valaisevaa todella nähdä se mitä kaikkea nuo jäbät tekee samalla kun länkkärit trekkaa perusleiriin tai chillaa teltassa - aikamoinen duuni ja hustlaus kamojen kannossa, leirien pystytyksissä yms.

Lepopäivän lopussa oli hyvä sortata kamat - vieläkin oli siellä täällä säätöä, lähinnä hankala välillä muistaa mihin kompressiosäkkiin oli mitäkin tullut pakattua. Pääpiirteittäin kaikki on kuitenkin sujunut hyvin eikä hermo ole mennyt kamoja välpätessä. Seuraavana aamuna alkaakin pidempi trekki kohti Tengbochen luostaria...

Jos Namchessa tarvii lähteä lääkäriin, on syytä varautua muutaman tunnin kapuamiselle :)

Jos Namchessa tarvii lähteä lääkäriin, on syytä varautua muutaman tunnin kapuamiselle :)

Namchen markkinat

Namchen markkinat